PEURAN POLUN AARTEET - Biodiversiteetti eli luonnon monimuotoisuus

Biodiversiteetillä tarkoitetaan monipuolista luontoa, johon kuuluvat kaikki maapallolla olevat eliölajit, niin lahottajahomeet, loispistiäiset, ruiskaunokit, ihmiset ja valaat ja kaikki maapallolla esiintyvät luonnonolosuhteet autiomaasta sademetsiin, pohjoisiin havupuumetsiin ja valtameriin. Eliölajien keskinäiset sekä eliölajien ja luonnon olosuhteiden väliset riippuvuudet ja vaikutusketjut ovat hyvin moninaiset ja yllättävät eikä niistä vielä ymmärretä läheskään kaikkea. Nämä riippuvuudet ovat syntyneet miljardien vuosien aikana ja tasapaino voi olla yllättävä ja herkkä. Jonkin eliölajin väheneminen voi aiheuttaa toisen, kilpailevan esimerkiksi samaa ravintoa käyttävän eliölajin lisääntymisen tai toisaalta vähenemisen, jos ensimmäinen laji onkin tämän toisen ravintoa. Riippuvuudet ovat suurimmaksi osaksi paljon monimutkaisempia ja monitekijäisiä ja siksi niitä voi olla vaikea nähdä.

Vanhaa kuusimetsää, kuva Jyrki Lilleberg

Moninaisuus toimii geenipankkina tulevia olosuhteiden muutoksia ajatellen. Laaja geenipankki auttaa lajeja sopeutumaan muutoksiin. Siksi ei riitä, että säilytämme jonkin eliölajin viimeisiä yksilöitä tarhoissa tai suojelualueilla. Jotta jokin laji olisi oikeasti elinvoimainen, tulee siitä olla jäljellä tuhansia yksilöitä erilaisissa olosuhteissa ja tarpeeksi laajalla alueella, jotta sen perimä olisi tarpeeksi muuntautumiskykyinen olosuhteiden muuttuessa. Vastikään kuoli viimeinen suippohuulisarvikuono. Oikeastaan laji menetettiin elinvoimaisena lajina jo paljon aikaisemmin. Silloin kun niitä oli jäljellä vain satoja maantieteellisesti pienellä alueella.

Koska emme tunne kaikkia eri lajien riippuvuussuhteita, on viisasta pyrkiä säilyttämään kaikki lajit ja luonnon olosuhteet elinvoimaisina. Jonkin näennäisesti vähäpätöisen lajin katoaminen voi aiheuttaa katastrofaalisen ketjureaktion. Ketjureaktio voi olla niin hidas, ettemme sitä tunnista ja näe yhteyttä. Oikeastaan emme tiedä, onko jo niin tapahtunut, kun ihmisen toiminnan vuoksi on useita lajeja kuollut sukupuuttoon. Jos jäljellejääneillä lajeilla on vahva ja laaja perimä, voi se mahdollistaa kadonneen lajin lokeron täyttämisen ja siten estää vaarallisen katastrofin yhden lajin kadotessa. Tämän vuoksi on tärkeää pitää huoli mahdollisimman laaja luonnon monimuotoisuus. Tällöin voi tulla tarpeelliseksi tarkoituksella lisätä vähentyneiden tietynlaisten luonnon olosuhteiden kuten esimerkiksi vanhojen metsien tai tietyn tyyppisten soiden määrää, jotta niissä elävät lajit pysyisivät elinvoimaisina. Nämä alueet eivät myöskään saisi jäädä eristäytyneiksi saarekkeiksi, vaan niissä elävien lajien pitäisi pystyä liikkumaan tai leviämään, jotta niiden perimä pysyisi mahdollisimman monipuolisena.

Luonnon monimuotoisuus on itseisarvo, eli sitä pitää vaalia ja suojella, vaikka näyttäisikin siltä, että tietystä lajista on vain harmia. Kokonaisuuden kannalta kaikki lajit ja olosuhteet ovat tärkeitä. Luonnon monimuotoisuuden vaaliminen on elämän suojelua.

 

Edesmenneen Veikko Lavin sanoja hieman muunnellen: 

Jokainen eliölaji on laulun arvoinen 

Jokainen eliölaji on tärkeä!

Teksti: Jyrki Lilleberg