Biodiversiteetillä tarkoitetaan monipuolista luontoa, johon kuuluvat kaikki maapallolla olevat eliölajit, niin lahottajahomeet, loispistiäiset, ruiskaunokit, ihmiset ja valaat ja kaikki maapallolla esiintyvät luonnonolosuhteet autiomaasta sademetsiin, pohjoisiin havupuumetsiin ja valtameriin. Eliölajien keskinäiset sekä eliölajien ja luonnon olosuhteiden väliset riippuvuudet ja vaikutusketjut ovat hyvin moninaiset ja yllättävät eikä niistä vielä ymmärretä läheskään kaikkea. Nämä riippuvuudet ovat syntyneet miljardien vuosien aikana ja tasapaino voi olla yllättävä ja herkkä. Jonkin eliölajin väheneminen voi aiheuttaa toisen, kilpailevan esimerkiksi samaa ravintoa käyttävän eliölajin lisääntymisen tai toisaalta vähenemisen, jos ensimmäinen laji onkin tämän toisen ravintoa. Riippuvuudet ovat suurimmaksi osaksi paljon monimutkaisempia ja monitekijäisiä ja siksi niitä voi olla vaikea nähdä.
![]() |
Vanhaa kuusimetsää, kuva Jyrki Lilleberg |
Moninaisuus toimii geenipankkina tulevia olosuhteiden muutoksia ajatellen. Laaja geenipankki auttaa lajeja sopeutumaan muutoksiin. Siksi ei riitä, että säilytämme jonkin eliölajin viimeisiä yksilöitä tarhoissa tai suojelualueilla. Jotta jokin laji olisi oikeasti elinvoimainen, tulee siitä olla jäljellä tuhansia yksilöitä erilaisissa olosuhteissa ja tarpeeksi laajalla alueella, jotta sen perimä olisi tarpeeksi muuntautumiskykyinen olosuhteiden muuttuessa. Vastikään kuoli viimeinen suippohuulisarvikuono. Oikeastaan laji menetettiin elinvoimaisena lajina jo paljon aikaisemmin. Silloin kun niitä oli jäljellä vain satoja maantieteellisesti pienellä alueella.
Luonnon monimuotoisuus on itseisarvo, eli sitä pitää vaalia ja suojella, vaikka näyttäisikin siltä, että tietystä lajista on vain harmia. Kokonaisuuden kannalta kaikki lajit ja olosuhteet ovat tärkeitä. Luonnon monimuotoisuuden vaaliminen on elämän suojelua.
Edesmenneen Veikko Lavin sanoja hieman muunnellen:
Jokainen eliölaji on laulun arvoinen
Jokainen eliölaji on tärkeä!
Teksti: Jyrki Lilleberg
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti